Suomalainen Sanomalehtimiesliitto   The Finnish Association of Journalist

 
SSL
Esittely
Kokoukset ja johtokunta
Säännöt
Yhteystiedot
 
Jäsenyys
Jäsenkirjeet
Liity jäseneksi
Jäsenhakulomake
Muutoslomake
 
Toiminta
Suometar-päivä
Olli-palkinnot
Satavuotisjuhlat
Matkat
Mediapiiri
Tapahtumat arkisto
In memoriam
Kirjat
Uuden Suomettaren
Säätiö
Takaisin etusivulle
 
 

Heikki Eteläpää in memoriam

Johtaviin kulttuuritoimittajiin yli puolen vuosisadan ajan kuulunut Heikki Eteläpää kuoli 6.5. pitkään sairasteltuaan 87-vuotiaana. Hän kirjoitti ennen muuta elokuvan ja teatterin maailmasta, mutta ei vierastanut muitakaan journalismin sektoreita aloitettuaan jo lukiolaisena Etelä-Saimaan kesätoimittajana.

Eteläpää syntyi 9.6.1924 Savitaipaleella, jonne hänet myös haudataan. Lukion katkaisi jatkosota, josta Eteläpää palasi syksyllä 1944 omien sanojensa mukaan "hyvin laihana vänrikkinä". Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton Pietarin-matkalla 2002 hän muisteli Raivolassa Kannaksella silloisia it-tuliasemiaan ja julkaisi samana vuonna kuvauksen rintamateattereista.

Tultuaan ylioppilaaksi 1945 Eteläpää alkoi humanistiset opinnot Helsingissä, mutta vaikutti samaan aikaan Teatteri-lehden toimitussihteerinä ja avusti mm. Etelä-Saimaata ja Savon Sanomia. Hän paneutui myös käytännössä teatteriin opiskellen alaa mm. Englannissa ja toimien kolmisen vuotta Eino Salmelaisen ohjaaja-apulaisena Tampereella.

Omakohtainen tuntuma teatterin tekemiseen antoi syvyyttä Eteläpään kritiikeille, mutta sai hänet myös varomaan aiempien teatterikollegoidensa jyrkkää arvostelua. Alkuun Eteläpää olikin ennen muuta elokuvakriitikko, joka perehtyi syvällisesti alaan mm. toistuvilla vierailuilla suurilla festivaaleilla. Hän toimi myös elokuvakilpailujen lautakunnissa ja valtion elokuvalautakunnassa.

Päätoimisena kulttuurijournalistina Eteläpää aloitti 1956 Ilta-Sanomissa siirtyen 1960 Uuden Suomen elokuvakriitikoksi. Hän jatkoi tätä työtä toimiessaan 1973-85 US:n kulttuuriosaston päällikkönä. Politisoituneessa kulttuuri-ilmastossa Eteläpää varjeli osastonsa riippumattomuutta ja monivivahteisuutta. Työtoverien mukaan esimiehen tärkein johtamiskeino oli oma esimerkki. Eteläpäästä tuli myös joillekin alaisilleen läheinen ystävä.

Elokuvakritiikin ohessa Eteläpää oli arvioinut myös teatteria. 1980-luvun puolivälissä hänen nimitettiin Uuden Suomen pääkriitikoksi teatterin saralla. Hän hoiti tehtävää arvostettavasti lehden kuolemaan saakka, jo eläkkeelle siirryttyäänkin. Eteläpää on myös julkaissut Åke Lindmanin ja Tarmo Mannin elämäkerrat sekä suomentanut näytelmiä ja kuunnelmia.

Aina huomaavainen Eteläpää ei pitänyt meteliä itsestään eikä osallistunut alan reviiri- ja muihin taisteluihin. Sen sijaan hän vaali hyviä suhteita eri suuntiin ja antoi eleettömästi työnsä puhua puolestaan.

Eteläpää osallistui innokkaasti työyhteisön tapaamisiin. Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton matkoilla hän saattoi mm. muistella jaettua Berliiniä 1950-luvulla eli aikana, jolloin kaikki matkatoverit eivät olleet edes syntyneet. Liikkumisen vaikeuduttua Eteläpää vetäytyi lähipiiriinsä, mutta tapasi sitä kotonaan vielä tänä keväänä.

Tunnustuksena elämäntyöstään Eteläpää on saanut mm. Suomen Leijonan ritarimerkin, Uudenmaan läänin taidetoimikunnan Artium Cultori-mitalin ja Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton Olli-palkinnon.

Jyrki Vesikansa

 

 

www.sanomalehtimiesliitto.fi      Lähetä sähköposti osoitteella: sihteeri(at)sanomalehtimiesliitto.fi     Korvaa sähköpostiosoitteissa (at) kirjaimet @-merkillä
  2008 © SSL