Suomalainen Sanomalehtimiesliitto   The Finnish Association of Journalist

 
SSL
Esittely
Kokoukset ja johtokunta
Säännöt
Yhteystiedot
 
Jäsenyys
Jäsenkirjeet
Liity jäseneksi
Jäsenhakulomake
Muutoslomake
 
Toiminta
Suometar-päivä
Olli-palkinnot
Satavuotisjuhlat
Matkat
Mediapiiri
Tapahtumat arkisto
In memoriam
Kirjat
Uuden Suomettaren
Säätiö
Takaisin etusivulle
 
 

Myyttejä ja rituaaleja


Syntymään ja kuolemaan liittyy kaikissa kulttuureissa mystiikkaa ja uskomuksia. Elämän porteista kulkevia saatellaan eri puolilla maailmaa monenlaisin menoin ja siirtymäriitein, jotka ulkopuoliselle usein näyttäytyvät varsin outoina ja eksoottisina.

Toimittaja, tietokirjailija Eija Pulkkinen – liittomme jäsen - on asunut Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa kaikkiaan 25 vuotta ja merkinnyt muistiin erilaisia syntymään ja kuolemaan liittyviä riittejä, uskomuksia, arkea ja juhlamenoja haastatellen kohtaamiaan ihmisiä paikallisista tavoista ja uskomuksista. Tuloksena on kiehtova kirja siitä, miten elämän ääripäät kohdataan eri puolilla maailmaa. Kirjan keskellä on kuvaliite.   

 Teos kuvaa mukaansatempaavasti syntymän ja kuoleman rituaaleja ja magiaa mm. Filippiinien Ifugao-heimon parissa, Myanmarissa, Bhutanissa, Guatemalassa ja Meksikon Tarahumara-intiaanien keskuudessa.

Vaikka riitit ovat hyvin erilaisia eri kulttuureissa, myös Suomessa on niiden taustalla on yllättävän samankaltaisia uskomuksia. Vastasyntyneitä halutaan suojella pahalta ja kuolleille taata hyvä matka tuonpuoleiseen. Kirjassa on kuvaliite.


Maarit Tyrkkö dokumentoi



Liittomme toimelias varapuheenjohtaja Maarit Huovinen on julkaissut syntymänimellään suurta huomiota herättäneen teoksen Tyttö ja nauhuri (WSOY). Eniten on tietenkin pohdittu sitä, mitä se kertoo Urho Kekkosesta. Maarit kuvaa tyylikkäästi vanhenevan presidentin ja nuoren, reippaan toimittajan suhdetta jättäen molemmille sen yksityisalueen, joka meille jokaiselle kuuluu. Tai ainakin pitäisi kuulua, vaikka muotiin on tullutkin paljastaa verkossa itsestään ja läheisistään kaikki mahdollinen niin sanoin kuin jopa kuvin.

Tirkistelijä pettyy kirjaa lukiessaan - tai joutuu ainakin käyttämään mielikuvitustaan. Niin joutuu myös vaikkapa lukiessaan nelikymppisen Carl Gustaf Mannerheimin ja ruhtinatar Marie Lubomirskan kukkaiskielistä keskustelua. Tai Kekkosen ja Anita Hallaman julkaistua kirjeenvaihtoa.

Myöskään Maaritin kirjan ydin ei ole intiimeissä paljastuksissa (joita ei siis oikeastaan ole). Tieteellisesti voisi puhua muodikkaasta mikrohistoriasta tai annalismista. Maarit ei siis tulkitse suuria, mutta etäisiä rakenteita eikä vyörytä esiin politiikan yksityiskohtia. Juhani Suomi tyytyy moniosaisessa elämäkerrassaan toteamaan parilla rivillä "nuoren naistoimittajan” (nimeä tällöin mainitsematta) piristäneen Kekkosen vanhuutta. (Huom. termeistä: Maaritin tutustuessa presidenttiin UKK oli 72-vuotias eli yhtä vanha kuin minä nyt. Myönnän olevani vanhus.) Maarit kertoo yksityiskohtaisesti, millaista valtiomiehen elämä politiikan varjossa oli. Tuota kuvausta Kekkonen oli Maaritilta toivonutkin.

Maarit osoittaa havainnollisesti, että Kekkosella oli monenlaisia verkkoja. Yhden renkaan muodostivat tietyt yritysjohtajat. Tehdessäni Björn Westerlundin elämäkertaa Nokian Nalle (Otava 2005) selkeni, etteivät vuorineuvos-ringit kertoneet henkisestä läheisyydestä, vaan yhteisistä eduista. Ne tarkoittivat erityisesti neuvostokauppaa, mutta Kekkonen käytti myös hyväkseen muun muassa Nokian edustuspaikkoja tarvitessaan piilopirttiä vaikkapa Anita Hallaman tapaamiseen.

Toisen piirin muodostivat "Tamminiemen sanansaattajat" eli poliitikot, joita presidentti tarvitsi vallankäyttöönsä. Monet käyttivät myös suhdetta hyväkseen. Heitä oli läpi poliittisen kentän - Ilkka Kanervasta Eino Uusitalon kautta Aarne Saariseen.

Todelliset ystävyyssuhteet olivat muualla. Keskeinen oli Tamminiemen lauantaiseuran kantajoukko; Jouko Loikkanen on kuvannut heitä numeroon 200 ehtineessä sarjassaan Suomenmaassa. Mukana olivat - aikansa - Ahti Karjalainen sekä Matti Kekkonen, mutta ytimen muodostivat Kekkosen opiskeluajan AKS-kaverit, ennen muuta Kustaa Vilkuna ja Lauri Posti.

Lauantaisaunan kantajoukko harventui 1970-luvun puoliväliin tultaessa. Maaritin kirja osoittaa, miten keskeiseksi nousi toinen ryhmä - henkilääkäri Rikke Sotamaa, metsästysguru Tauno V. Mäki sekä "varapresidentti" Kalle Kaihari, johon Kekkonen oli tutustunut jo 1920-luvun urheilukuvioissa ja laulava vuorineuvos Kauko Rastas. Tähän hilpeään joukkoon Maarit liittyi ja sopeutui nopeasti.

Ystäväpiirissä presidentin ei tarvinnut murehtia politiikan tilanteita eikä epäillä, miten häntä yritetään ehkä käyttää hyväksi tai ainakin imarrella. Porukassa käytettiin suoraa kieltä, jonka Kekkonen oli nuorena oppinut uittopuroilla. Reippaat yhteislaulut kaikuivat ja juttuja riitti. Samoin juotavaa. Välillä oltiin toki herrasväen tyyliin avec-illallisilla.

Maarit ei ollut "kova jätkä", vaan hallitsi Tulenheimon-Meurmanin suvun jäsenenä sivistyneen käytöksen. Hänen mukaansa "presidentti tarvitsi elämäänsä marttamaista ja lottahenkistä Pollyannaa, eikä minulla ollut mitään sitä roolia vastaan". Eikä Maarit ollut "tyypillinen keskustanuori". (Häpeä kyllä en ole lukenut Pollyannaa, mutta olemme paukutelleet Maaritin kanssa rumpua samassa partioparaatissa. Ja isälläni oli nuoruutensa partiokuvioissa Tampereella vispilänkauppaa Marjatta Tulenheimon kanssa ...)

Maarit on kerännyt Kekkosen lähipiiristä runsaasti dokumentteja - kirjeitä, päiväkirjoja, ääninauhoja. Hän julkaisee aineistoa paljon, mutta kokonaisuus siirtynee tutkijoiden käytettäväksi sopivaan arkistoon aikanaan.

Kirja on siis lähikuva Kekkosesta, mutta samalla nuoren toimittajan kehityskertomus. Maarit osoittaa, miten hyödyllistä on ollut toimittajan ammatin pitäminen avoinna kaikille lähtökohdille. Hän ei ollut kiinnostunut akateemisista opinnoista, vaan pyrki Ateneumiin ja kouluttautui somistajaksi. Journalismi oli silti toimittajaperheen ainokaisen unelma ja tavoite, vaikka Marjatta-äiti oli varoittanut ammatin riskeistä. Ne olivat osin legendaa, mutta perheessä niitä oli koettu läheltä.

Maarit hivuttautui toimittajaksi vähitellen - PR-emännästä henkilöstölehden tekijäksi, samalla Suomen Kuvalehden avustajaksi ja hienojen näytteiden jälkeen vakinaiseksi toimittajaksi. Toki etenemisessä auttoi niin kotoa saatu oppi kuin se, että päätoimittaja, liittomme avainhahmo Leo Tujunen ja moni muu tiesi, kuka Maarit Tyrkkö oli. Tausta auttoi silti vain oven avautumisessa - ura oli itse ansaittava. Maarit tiedosti tämän hyvin ja paneutui ihailtavan tunnollisesti jokaiseen työtehtäväänsä.

Kirja on paljossa lähdejulkaisu, jossa isot ja pienet asiat risteilevät, kuten aina elämässä. Lukijalta vaaditaan siis viitseliäisyyttä tai taitoa loikkia toisarvoisen yli. Toki tiivistämisen varaakin olisi ollut. Kirjoittaa Maarit osaa, kuten tiedämme.

Toista osaa odotamme kaikki kiinnostuneina.

Jyrki Vesikansa


Rakkautta ankkalammikossa

“We`ll always have Paris”, sanoo Rick elokuvassa Casablanca Ilselle, kun parin tiet eroavat. ”Vi skall alltid ha Jekaterinburg”, on liittomme suomenruotsalaisen jäsenen Per-Erik ”Peje” Lönnforsin kirjan nimi omasta rakkaustarinastaan, joka alkoi SSL:n matkalla 2009 Uralin taakse Jekaterinburgiin.

Bussissa nähtävyyksiä katsellessa viehättävä oppaamme A. kertoi henkevästi ja välillä riipaisevasti inkeriläisperheensä vaikeista vaiheista Neuvostoliitossa, ja Peje oli myyty. Syntyi ihastus, joka kääntyi rakkaudeksi. Tärkeä tapahtuma prosessissa oli saapumispäivän illallinen, johon matkan herraseurue –allekirjoittanut mukaan lukien – pyysi A.:ta vieraakseen. Dramatiikkaa jo tähän illalliseen tuli, kun Pejen ja ”Pentin” välille alkoi A.:sta ”kukkotappelu” jossa Peje vei voiton. Tätä kilpakosintaa tosin me muut emme matkalla havainneet.

Kirja on ennen kaikkea rakkaustarina, jossa kirjailija pohtii 75-vuotiaan ja hiljattain leskeksi jääneen miehen suhteen syntymistä itseään parisenkymmentä vuotta nuorempaan naiseen. – Tunsin itseni rakastuneeksi kuin teini-ikäinen, Lönnfors kirjoittaa.

Kirja ei kuitenkaan ole mikään teinirakkaustilitys, vaan paljon muutakin. Se on analyysi vanhenemisesta, yksin jäämisestä ja yksinäisyyden torjuntayrityksistä. Pejelle yksinään oleminen ei ole vaikeimmasta päästä. Avuksi tulevat ystävien syntymäpäivät, cocktail-tilaisuudet ja kulttuuririennot suomenruotsalaisissa piireissä, joissa vapaita naisleskiä riittää. Heistä Lönnfors ei kuitenkaan ole kiinnostunut, hänellä on A.

Pejen mielestä naisilla leskeksi jääminen on helpompaa kuin miehillä. – Heillä on ystäväpiirinsä, miehiltä sellainen puuttuu. Ehkä, mutta aktiivinen pitää varmasti olla. Peje on aktiivinen.

Kirja on myös tarina ennakkoluuloista, joita suomenruotsalainen ”ankkalammikko” osoittaa Pejen uutta ystävätärtä kohtaan. Tämä A. nimittäin on venäläinen tai oikeammin inkerinmaalainen. A. on kuitenkin yliopistosivistyksen saanut lady; se ei auta, illallispöydässä vierustoveriksi plaseeratun nirppanokan selkä kääntyy pöytädaamille. Näinkö käyttäytyvät ihmiset, jotka eniten pitävät meteliä sivistyneisyydestään!

Lönnfors kirjoittaa analyyttisesti, hauskasti ja itseironisesti, kuten pohdiskelun miehen prostata-vaivoista, jotka pakottavat hakeutumaan elokuvateattereissa oven viereen. Peje kertoo olevansa Helsingin keskustan ilmaisten vessojen asiantuntija. Marskin toiletti on paras.

Kirja on vangitsevaa luettavaa. Sen keskeinen sanoma on, että ei ole hyvä olla yksin; Peje haluaa, että hänen rinnallaan on kumppani
.

Jukka Reinikainen


Kunnon yöunet

Markku Partinen, Maarit Huovinen:
Unikoulu aikuisille
Opi selättämään unettomuus
Huolehdi unestasi, niin se huolehtii sinusta!
Ajantasaista tietoa unettomuuden tutkimisesta,
riskeistä ja hyvän yöunen merkityksestä.
Tarjous ja tilauskuponki(pdf)




Petri Kovanen, Timo Strandberg ja Maarit Huovinen:

Totuus kolestrolista

Miksi kolestroli on sekä tärkeää että kohtalokasta? Milloin siitä tulee vaarallista? Lue myös, miksi "rasvasota" hämmentää ja häiritsee. Lue lisää ja tilaa (pdf)


Pidä aivosi kunnossa

Yhdistyksemme jäsen Maarit Huovinen on ollut tekemässä kirjaa "Miten aivot pysyvät terveinä ja vireina - ja sinä toimintakykyisenä?


Linkin takana on tietoa kirjasta ja tilauskuponki.
SSL:n jäsenkortilla kirjaa saa 30 %:n alennuksella WSOY:n kirjakaupoista (Bulevardi 12, 00120
Helsinki ja Sanomatalo (alakerta) Kiasman ja
Rautatieaseman välissä, ovh 29€ - 8,70€ = 20,30€). Lehdistön arvostelukappaleita voi pytää WSOY:n
tiedotusosastolta Tuuli Leppäseltä tuuli.leppanen(at)wsoy.fi.



MUISTATKO?
Muisti ja sen sairaudet



Timo Erkinjuntti, Kari Alhainen, Juha Rinne, Maarit Huovinen

Oletko koskaan ollut huolissasi omasta tai läheisesi muistista? Lyhytkestoisia muistipulmia ja tiedonkäsittelyn vaikeuksia voivat eri-ikäisille aiheuttaa vaikkapa unen puute ja stressi. Jos unohtelu muuttuu jokapäiväiseksi, saattaa kyseessä olla jokin muistisairaus. Tämän päivän haasteena on etenevien muistisairauksien varhainen toteaminen ja diagnoosi. Myös omaisen osuus hoidossa on tärkeää. Lue mitä asiantuntijat sanovat ja edessäsi on runsaasti hyviä päiviä ja mukavia muistoja.
Ilmestynyt aikaisemmin nimellä Muistihäiriöt.

1. pokkaripainos 2009, 223 s.
ISBN 978-951-656-337-7
Sh. 8 €
D-jäsen 8 €
D-opiskelija 8 €


Lumedemokratia

Liiton apurahan viime vuonna saaneet Katja Boxberg ja Taneli Heikka ovat julkaisseet huomiota herättäneen kirjan Lumedemokratia (WSOY) .


Valokuvaajahaastatteluja

Liittomme jäsen Seppo Saves on tehnyt kirjan valokuvaajakollegoistaan.

Näin Seppo kertoo kirjastaan Valokuvaaja haastatteluja:
- Vuosituhannen vaihteessa aloin tehdä haastattelusarjaa suomalaisista valokuvaajista. Sain kirjoitelmistani sen verran positiivista palautetta, että rohkenin koota niitä yksien kansien väliin.
- Olen tähän kirjaan haastatellut 14 valokuvaajaystävääni. He edustavat eri ikäryhmiä ja eri valokuvauksen osa-alueita. Yhteistä kaikille on se, että olen pitänyt heidän kuvallisesta tuotannostaan
– itse asiassa ihaillut sitä. Tietenkin olen ihaillut myös monien muiden suomalaisten huippukuvaajien tuotantoa, mutta näihin sivuihin mahtui vain tämä määrä.
- Tässä teoksessa valokuvaajia on haastatellut valokuvaaja; ammattilainen on puhutellut ammattilaista. Ehkäpä yhteinen kieli ja tuttavuus ovat auttaneet haastateltavia avautumaan. Haluaisinkin uskoa, että varsin vapautuneessa ilmapiirissä syntyneet minielämänkerrat antavat melko monipuolisen ja eritoten totuudellisen kuvan suomalaisen valokuvauksen kentästä runsaan puolen vuosisadan ajalta.

Sepon haastattelemat valokuvaajat ovat: Antero Takala,
Caj Bremer
, Ilmari Kostiainen, Juha Metso, Vidar Lindqvist, Salme Simanainen, Mikko Savolainen, Jan Eerola,
Pentti Koskinen
, Liisa Takala, Pentti Sammallahti,
Hannes Heikura
, Markku Niskanen ja Kristian Runeberg.

Tässä muutama kuvanäyte Sepon arvostamilta kollegoilta.


Ilmari Kostiainen – Iso ongelma

 


Kristian Runeberg – Nikita H Helsingissä

 


Salme Simanainen – Eeva-Kaarina Volanen.


Suomenmielinen, kansanvaltainen

Juhlakirjaamme saa edelleen Pentti Oslamolta. Häneltä saa myös Eero Saurin tutkimusta Suomen Klondykeen vai Pohjolan punaiseen nyrkkiin? Molemmat teokset maksavat 20 euroa ja lähetyskulut.

 

 


Jäsenkortilla
saat alennusta kirjoista.

Otava, WSOY ja Tammi (Kirjayhtymä).
Jäsenkortilla saa 30 prosentin alennuksen yleisen kirjallisuuden kirjoista kustantajien omista kirjakaupoista.
Duodecimin
julkaisuista alennus on 25 %.

Otavan kirjakauppa: Uudenmaankatu 12, 00120 Helsinki

WSOYn kirjakaupat:
Korkeavuorenkatu 37, 00130 Helsinki ja Sanomatalo (alakerta)
Kiasman ja Rautatieaseman välissä

Tammen kirjakauppa: Korkeavuorenkatu 37, 00130 Helsinki

Kirjayhtymä: Tammi on ostanut Kirjayhtymän eikä kirjoja enää kustanneta sen nimen alla, mutta vanhoja saa Tammen kautta.

Hanki jäsenkortti

 

www.sanomalehtimiesliitto.fi      Lähetä sähköposti osoitteella: sihteeri(at)sanomalehtimiesliitto.fi     Korvaa sähköpostiosoitteissa (at) kirjaimet @-merkillä
  2008 © SSL