Suomalainen Sanomalehtimiesliitto   The Finnish Association of Journalist

 
SSL
Esittely
Kokoukset ja johtokunta
Säännöt
Yhteystiedot
 
Jäsenyys
Jäsenkirjeet
Liity jäseneksi
Jäsenhakulomake
Muutoslomake
 
Toiminta
Suometar-päivä
Olli-palkinnot
Satavuotisjuhlat
Matkat
Mediapiiri
Tapahtumat arkisto
In memoriam
Kirjat
Uuden Suomettaren
Säätiö
Takaisin etusivulle
 
 

Pentti Poukka in memoriam

Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton kunniajäsen, filosofian maisteri Pentti Poukka kuoli 31.10.2012. Hän oli ennen muuta Uuden Suomen viimeinen päätoimittaja ennen lehden myllertämistä 1976, mutta myös Kauppalehden uudistaja. Hän on ottanut kantaa asioihin myös kirjoillaan ja kolumneillaan ja oli merkittävä helsinkiläinen kunnallispoliitikko.

Poukat ovat satakuntalais-pirkanmaalaista talonpoikaissukua. Pentti Poukka vietti Tampereella ja Helsingissä matematiikan professorin pojalle aikanaan tyypillisen nuoruuden, johon kuului suojeluskuntaharjoituksia, mutta myös rentoa, urbaania elämänmenoa. Hän lauloi menestyneessä Musikan pojat -kaksoiskvartetissa.

Tultuaan ylioppilaaksi 1939 nykyisestä Herttoniemen Yhteiskoulusta Poukka lähti varuspalvelukseen ja syksyllä Kannakselle Summan liepeille. Talvisodan aikana hänet komennettiin upseerikouluun. Jatkosodassa Poukka taisteli reservin upseerina panssarintorjunnassa. Hän ehti vielä liittyä Akateemiseen Karjala-seuraan.

Sodan jälkeen Poukka valmistui nopeasti filosofian kandidaatiksi. Kansantaloustieteen lopputenttikirjaksi hän valitsi Karl Marxin Das Kapitalin ja keskusteli myöhemmin usein vasemmistolaisten kanssa asiantuntevasti näiden omasta opista. Teksteissään hän pohti muun muassa lisäarvoteoriaa.

Aluksi Poukka työskenteli valtiovarainministeriön uudella kansantalousosastolla. Perheen hän perusti maisteri Ejna Jozuan kanssa, mikä toi siteitä virolaisuuteen. Perheeseen syntyi kolme poikaa. Välillä Poukka pistäytyi Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n tiedotus- ja koulutuspäällikkönä, mutta palasi sitten ekonomistiksi Taloudellisen tutkimuskeskukseen eli myöhempään Etlaan.

Poukalla oli näin monipuolinen kokemus niin yritys- kuin kansantaloudestakin, kun hän ryhtyi 1954 journalistiksi - ensinnä värikkään Jaakko Kahman hallitsemassa Talouselämässä. Hänet kutsuttiin 1955 johtamaan Uuden Suomen taloustoimitusta ja 1957 Kauppalehden päätoimittajaksi.

Kauppalehden
levikki oli tuolloin painunut muutamaan tuhanteen kappaleeseen ja sen lopettaminen oli lähellä. Ensi alkuun Poukka teki erillisen protestilistan lehden päivittäiseksi osaksi, jolloin tilaajille tarjottiin monelle välttämätöntä käyttötietoutta. Etenkin lehden siirryttyä 1959 Oy Uudelle Suomelle Poukka asetti tavoitteekseen "iltapäivän laatulehden"nauttien sen tekemisestä.

Poukan mukaan perinteisestä aamun lehdestä puuttuu aina jotakin, mutta iltapäivälehdestä ei koskaan mitään, koska se valikoi aineistonsa. Määritelmä pätee edelleen - joskin aamun lehdetkin ovat muuttuneet kansakunnan pöytäkirjoista iltapäivälehtien suuntaan. Markkinoiden pakottamina.

Aatteellisesti Kauppalehti ajoi talouden vapauttamista. Pääkirjoituksissaan Poukka taisteli johdonmukaisesti päämääränsä puolesta. Hän innosti pienen toimituksensa myös rohkeaan uutisten metsästykseen, jolloin huomatuin saalis oli Mekes-yhtiön heikkouksien paljastaminen. Kiinnostus lehteä kohtaan heräsi, ja Kauppalehden levikki ylitti 1965 jo 20 000 kappaleen rajan.

Saavutukset toivat kuitenkin vihamiehiä, sillä pienten metallitehtaiden yhteisyritykseksi perustettu Mekes oli presidentti Urho Kekkosen lähipiirin lempilapsi. Mekes nosti jopa oikeusjutun, mutta hävisi sen. Poukan talouspoliittiset kannanototkin ärsyttivät samoja tahoja. Tämä kaikki tuli häntä vastaan, kun hänet kutsuttiin talvella 1964 Uuden Suomen päätoimittajaksi - ensin muodollisesti Eero Petäjäniemen rinnalle, mutta käytännössä johtamaan lehden tärkeimpiä osastoja.

Poukka tunsi Uuden Suomen taloudelliset ongelmat ja joutui heti hankaukseen toimitusjohtaja Osmo Oittisen kanssa. Poukka hyväksyikin jo loppuvuodesta 1964 kutsun Aamulehden päätoimittajaksi Jaakko Hakalan kuoltua yllättäen, mutta perui suostumuksensa Uuden Suomen vahvojen taustavoimien vetoomuksesta saatuaan lupauksen toimituksen taloudellisesta itsenäisyydestä vahvistetun menoarvion puitteissa.

Sanomalehden tehtävästä Poukalla on snellmanilainen näkemys. Tapahtumia tuli siis jäsentää lukijoille lehden linjan pohjalta - taistellen ja ehkä hieman ohjaavastikin. Poukka ei kylläkään ollut puoluemies, vaan liittyi Kansalliseen Kokoomukseen vasta tultuaan valituksi Helsingin kaupunginvaltuustoon 1964.

Poukka tavoitteli myös avointa uutisvälitystä ja puolusti tällöin rohkeasti toimittajiaan. Sen sijaan mielipidekirjoittelussa tuli Poukan mukaan ottaa huomioon lehden linja. Näin hän torjui akateemikko Georg Henrik von Wrightin kriittisen artikkelin Yhdysvaltain Vietnamin-politiikasta sekä parin oman hallintoneuvostonsa jäsenenkin puheenvuoron.

Poukka purjehti siis nousevan radikalismin myrskyyn aatteen purjeet levällään. Uusi Suomi oli myös aika ajoin Pravdan hampaissa, vaikkei lehden suhtautuminen Neuvostoliittoon ollut jyrkkää. Poukka hyväksyi sen, että sodassa hävinnyt maa joutui suostumaan "ulkopoliittiseen kyykkyhyppelyyn", mutta vastusti ulkopolitiikan käyttämistä sisäpoliittisena aseena. Uusi Suomi ei esimerkiksi käyttänyt pääkirjoituksissaan juuri koskaan (ei myöskään Poukan jälkeen) käsitettä "Paasikiven - Kekkosen linja".

Ulkopolitiikkaa enemmän Poukka oli kiinnostunut talousjärjestelmistä. Hän ajoi myös Uudessa Suomessa liberalismia vastustaen tiukasti sosialismia ja modernia merkantilismia, mutta myös kokoomuksen remonttisiiven kehittämää käsitettä sosiaalinen valintatalous. Poukka käsitteli näitä teemoja myös debattikirjoissaan pamflettien kultakaudella. Ajan muotivirtauksista poikkeavat kannanotot tekivät hänet tunnetuksi, mutta toivat myös vastustajia
.
Päätoimittajana Poukka keskittyi ennen muuta Uuden Suomen poliittiseen linjaan ja jätti päivittäisen uutistyön johtamisen paljossa alaisilleen. Tähän vaikutti hänen nousunsa aikaa vievässä kunnalliselämässä. Uuden Suomen taloudellisten vaikeuksien kärjistyessä 1970-luvun alussa lehteä alettiin uudistaa, mutta tätä työtä johti lähinnä varapäätoimittajaksi nimetty Jyrki Haikonen. Poukka toki tuki uudistuksia.

Uudistuspyrkimykset eivät riittäneet ja 1975 Uuden Suomen lopettaminen nousi jo esille. Poukka ehdotti tällöin erikoistumista viisipäiväiseksi politiikan ja kulttuurin erikoislehdeksi eli irtaantumista kilpailusta Helsingin Sanomain kanssa. Oy Uuden Suomen hallituksen uudella puheenjohtajalla Jaakko Lassilalla ja hänen "remppajengillään" oli kuitenkin jo oma suunnitelmansa, johon kuului päätoimittajan vaihtaminen.

Poukan mukaan päätoimittaja oli "kapteeni laivalla". Tällä oli siis täysi käskyvalta, mutta omistaja saattoi vaihtaa hänet milloin tahansa. Poukka ei suostunut eroamaan, mutta hyväksyi protestoimatta erottamisensa toukokuussa 1976. Tämän jälkeen Poukka jatkoi Uuden Suomen kolumnistina lehden viimeiseen numeroon 1991 saakka.

Päätoimittajuutensa jälkeen Poukka julkaisi elämäkertoja, yhteisöhistorioita ja kantaa ottavia kirjoja sekä avusti Nykypäivää. Hän saattoi myös omistautua enemmän Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan näkyvään tehtävään. Poukan nauttimasta luottamuksesta kertoi se, että hän oli 1978 lähellä tulla valituksi kaupunginjohtajaksi vastoin oman ryhmänsä johdon kaavailuja, mutta osin vasemmiston tuella. Raimo Ilaskivi voitti kuitenkin niukasti. Yllätysoperaation epäonnistuminen katkaisi Poukan uran kunnallispoliitikkona. Hän johti 1980-luvulla kokoomuksen eläkeläisliittoa ja toimi sittemmin vielä sotaveteraanityössä.

Vaikka Pentti Poukka tunnettiin terävänä kannanottajana, hän oli joviaali - myös esimiehenä. Päätoimittajana ja kunnallispoliitikkona hän ei puuttunut pieniin asioihin. Ahdinkoon joutuneena Poukka ampui kuitenkin kohti kuin Kannaksella piiskatykillään.

Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton puheenjohtajana Poukka toimi 1968-79 ja kutsuttiin liiton kunniajäseneksi. 2000-luvulle saakka hän johti napakasti liiton vuosikokouksia ja osallistui yhteisille matkoille. Hän vaikutti myös Päätoimittajien yhdistyksen syntyyn.


Jyrki Vesikansa

Kirjoittaja oli Poukan pitkäaikainen alainen ja työtoveri, joka on myös tutkinut Uuden Suomen vaiheita ja kirjoittanut Poukasta Kansallisbiografiaan.



 

 

www.sanomalehtimiesliitto.fi      Lähetä sähköposti osoitteella: sihteeri(at)sanomalehtimiesliitto.fi     Korvaa sähköpostiosoitteissa (at) kirjaimet @-merkillä
  2008 © SSL